top of page

Ei jääny paljoo jälkipolville kerrottavaa ensimmäisestä päivästä

Nyt ois niin kiva kertoa, että löysin maailman parhaan puolukkapaikan ja keräsin viis ämpärillistä marjaa ykkösellä, mut en kerro. Vähän alkoi asiat mennä mönkään jo aamusta, mutta kuitenkin ihan hyvillä mielin lähdin ensimmäiselle marjareissulle.

Aamu alkoi kunnon esivalmisteluilla. Ompelin Yepzonin suojapussukan kiinni Onnin pantaan, koska siinä normaali kiinnitys on tarranauhalla, ja noinkin pitkäkarvaisella kaverilla ne karvat tahtoo aika nopeasti pilata tarranauhakiinnityksen.

Seuraavaksi oli edessä uuden ja hienon ämpärivaa'an siisäänajo, jolla saisin punnittua sen mielettömän määrän marjoja, mitä aioin kerätä. No eihän siitä mitään tullu. Vaaka näyttää sitkeästi painon ainoastaan paunoina, ja vaikka tein sekä ohjekirjan, että ohjevideon mukaan, ei se sitä suostu muuttamaan kiloiksi. Tämän suhteen päätin nyt sitten tyytyä paunoihin, ja käännän ne sitten puhelimella kiloiksi. Mut ärsyttävä. Uus vehje eikä toimi niinku pitäis.

Pysähdyin ensimmäisen kerran vähän matkaa tullin jälkeen. Paikan olin löytänyt jo kesemmällä etsiessäni mustikoita. Siellä oli kyllä puolukkaa vaikka kuinka paljon, mutta jouduin aika pian toteamaan suurimman osan kyseisessä paikassa olevista puolukoista olevan raakoja. Koska paikka oli niin lähellä tietä, en uskaltanut koiria vielä tässä vaiheessa päästää seikkailemaan, mistä pikku-akka tietenkin suuttui, ja puri hihnansa poikki autossa odotellessa.

Ei muuta kuin seuraavaan paikkaan. Kokeilin ensimmäistä maanmittauslaitoksen yhteistyökumppanin ilmoittamaa potentiaalista puolukkapaikkaa. Olihan sitä marjaa siellä ihan hyvin, ois ollu mustikkaakin vaikka kuinka, mutta ne oli valitettavasti jo paleltuneet, joten eipä niitä viitsinyt enää kerätä. Tiiänpähän ensi vuotta varten mihin kannattaa lähteä mustikkaan. Puolukat olivat kyllä aika hujan hajan, ja mättäiden perässä joutui aika paljon kävelemään, tosin sitten ne mättäät, mitä löytyi, olivat semmosia kunnon unelmamättäitä, missä varvut notkuu marjasta ja marjojen kokokin on vähintäänkin riittävä. Yepzon toimi ihailtavan hyvin, kyllä se vaan kovasti helpotti oloa, kun pystyi välillä vilkaisemaan, missä Onni menee (ei ees lähtenyt kuin kilsan päähän tänään).

Ongelmaksi muodostui tänään ihan selkeästi tämä käsin keruu. Metsä oli sen verran kostea, että käsin kerääminen eteni tuskastuttavan hitaasti: tuntui, että kaikki metsän roskat tarttui käsiin ja marjoihin, ja kylläpä tässä taitaa kuitenkin joutua putsaamaan, vaikka se onkin suunnilleen MAAILMAN ÄRSYTTÄVINTÄ HOMMAA. Siinä vaiheessa kun olin nelisen tuntia taistellut roskien kanssa, ja ämpäri oli vasta puolillaan, luovutin siististi keräämisen suhteen ja aloin poimia marjoja astetta ronskimmalla otteella. Ämpäri tulikin sitten täyteen suunnilleen tunnissa, mutta pakkohan nuo on vielä nyt illan päälle putsata. Ehkä pakko testata sitäkin poimurilla keräämistä, ainakin silloin, jos on kostea keli. No, koirat ainakin nautti, minä en juurikaan. Huomenna pakkaan mukaan enemmän eväitä ja juomista, ja yritän saada itseni tajuamaan, että minulla ei oikeasti ole nyt muuta tekemistä kuin tuo metsässä hilluminen. Tuli semmonen ihmeellinen alitajuntastressi että en mie kerkeä näin monta tuntia olla metsässä hengailemassa, kunnes joku sisäinen ääni kertoi minulle että ehitpähän. Ja nyt mie alan putsaamaan niitä hiton marjoja.

Reissussa: n. 6h

Marjoja: n.6 kiloa (yksi täysi ämpärillinen)

Päivän palkka suositushinnan mukaan: n.18€

Ehkä huomenna paremmin.

bottom of page