Toisen päivän maastokartoitus

Eläinlääkäri määräsi Onnin viikon saikulle, koska ilmeisestikin parin päivän rankempi liikunta johti siihen, että poitsu rupesi taas ontumaan toipuvaa jalkaansa. Tämän päivän mettäreissu suoritettiin siis ilman sidekickeja, joten päätinkin hyödyntää käytettävissä olevan koiravapaan ajan käymällä Paloselällä ja sillä suunnalla, koska sinne ei oikein koirien kanssa viitti mennä, kun siellä on AINA paljon poroja.

Ensimmäinen paikka Paloselän risteystä vastapäätä oli käyty jo poimimassa, siellä oli niin vähän puolukkaa, että en edes viittiny jäädä keräämään. Mut hei mustikkaa löyty taas! Se on jännä, että sillon kun etin mustikoita, löysin jatkuvasti puolukoita, ja nyt kun etin puolukoita, törmään jatkuvasti kunnon mustikkakenttiin. Löysin myös afropää-puun.

Koko päivän keli oli tosi sumuinen ja semmoinen kaikkien vaatteiden läpi puskeva kylmänkostea. Jälleen vähän ikävä keli kerätä. Paloselän suunnalla on poroja, ja nythän kai eletään vähän semmoista aikaa, että niitäkin pitäisi vähän varoa. Meidän yhteinen metsässä liikuskelu sujui kyllä ihan ilman konflikteja, pidin semmoisen sopivan kunnioittavan välimatkan (lue: semmoisen, että jaksan ja pystyn juoksemaan tarvittaessa autolla, jos joku kaveri näyttää siltä että minun on aika poistua).

Mie vaikka etin niitä puolukoita, niin löysinkin pari tosi hyvää variksenmarjapaikkaa, mikä on erinomaista, koska isoin osa minulta tilatuista marjoista on nimenomaan variksenmarjaa. Nyt vaan oli niin jäätävän kylmä sen kosteuden takia, ettei hermot riittäny variksenmarjan keräämiseen. Päivän opetuksellinen sisältö tulee tässä: ainakin tämän päivän perusteella, vaikka puolukka ja variksenmarja kasvaa samoilla alueilla, on siinä selkeä ero, kumpi tykkää mistäki. Variksenmarja on semmonen extrovertti, se tykkää kun on hirveen iso ja avara alue missä rehottaa menemään kavereiden kanssa. Tämmösessä maastossa variksenmarjaa on joka puolella.

No sit taas puolukka, ihan selkee introvertti, vaikka kasvaakin ryppäissä. Ehkä sopiva kuvaus ois semmonen sosiaalinen erakko. Ne hinkuttaa vieri vieressä keskenään pienissä porukoissa siellä täällä. Ja mitä vaikeempi ja risusempi paikka, tai mitä vaan minkä alle pääsee piiloon niin puolukathan menee. Tämmösessä maastossa on puolukkaa, mut sitä joutuu etsimään ja kaivamaan kuusen oksien ja kaiken muun ryönän alta.

Tän takia tykkään puolukoita poimia käsin. Koitappa tuolta kaivaa marjat rohmulla ilman että kaikki tippuu maahan.

Keräsin mie silti 10 litraa puolukkaa. Reissussa meni melkein kaheksan tuntia, mutta siihen käytetyt tunnit kyllä maksaa ittesä takaisin, koska nyt tiiän mistä haen ne kaarnikat, kun on sen aika. Sain myös sen stressierkin pois aivoista ainakin toistaiseksi. Eihä miulla oo mitään hätää tämän poimimishomman kanssa, kuhan vaan löytäsin niin hyvän puolukkapaikan, kun mitä nyt löysin niitä kaarnikkapaikkoja. Mie näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni luonnossa ukkometson (eikä alkanu paljoo soimaan päässä sen jälkeen se biisi). Meinasin ajaa sen päälle "Mikä hiton hanhi tuossa tiellä tallaa eiku ei se ookaan...".Se lensi läheiseen puuhun pakoon. Aika hienoa.

Reissussa: 8 tuntia (mutta siitä tosi paljon ihan vaan maaston ja marjapaikkojen kartoitusta, sekä marjojen viemistä tilaajille)

Saalis: 10 litraa puolukkaa eli n.6 kiloa

Päivän palkka: n.18€ mutta kuten sanottu, tuo samoilu ja paikkojen etsiminen maksaa itsensä nopeasti takaisin